nimittäin meidän jeminalla. tänään irtosi ensimmäinen hammas. helposti ja kivuttomasti maissintähkää syödessä. likka on aivan tohkeissaan. mitähän se hammaskeiju mahtaa tuoda????

edit. Seuraavana aamuna piti sitten varovasti äiskän kanssa kurkata, toiko hammaskeiju mitään. no 2 euroa likka sai, ja se oli sitten sellainen superaarre että...Kaikille kehuskelee kovasti irronneella hampaallaan =) Isomummi kyseli, että onka hammas laitettu talteen, niin likka vastas topakkana, että ei, ku hammaskeiju vei sen kotiin. Itseasiassa hammashan on otettu talteen...Juliakin alkoi kovasti utelemaan, että josko hänelläkin pian alkaisi hampaat heilumaan... =)

Tein tuossa läjän lihapiirakoita. Ohje on Ullalta. Otse käytin vain vehnäjauhoja ja ihan perus paistijauhelihaa.

Hyviä tuli!

Tässä kaulittu taikina ja täytteet päällä. Mulla on tuollaisia näppäria piirakka/pasteijahärveleitä. Harvemmin tullut käytettyä.

Täytetyt piirakat odottavat öljyn kuumentumista.

Lopputulos on tässä. Nauttikaa!

on nyt kunnialla selvitetty ja vieraat kahvitettu...

Kakut näyttivät tälläkertaa tältä;

Välissä kermaa, rahkaa, masikoita ja tyrni-mansikkahilloa.

Päällä kemaa ja rahkaa, osa värjätty vaaleanpunaiseksi. Sokeritimantteja ja kaupan valmiita prinsessa-aiheisia sokerikoristeita.

2. päivän pikkukakku

Välissä sovellettu mansikkamousse, päällä kermaa. Sokerimassasta tehtyjä ruusuja ja sokerihelmiä. Reunoilla krokanttia.

Ja itse sankari meikkikokeilujen jälkeen näytti tältä;

Myöhästynyttä ystävänpäivää kaikille =)

kyllä sellainen tulee kaikille. ai mikä? no sellainen ahdistava tunne. tuntuu ettei mikään ole hyvä. ei jaksa kuunnella perhettä, kotityöt ei kiinnosta, ei oikeastaan mikään. ajatuksissani vien itseni jonnekin kaaauuuuaaaas pois. joku ihana trooppinen lämmin paikka, jossa olen yksin.

sairastelu jatkuu edelleen, joonas kiukuttelee. ei ole kuin maksimissaan 1,5h hereillä, ja sitten taas vähäksi aikaa nukkumaan. ruoka ei meinaa maistua, syö vähän, mutta ei mitään huimia määriä...

julialla taisi vielä eilen nousta vähän lämpöä illalla. oli jotenkin niin väsynyt ja vetämätön. jemina on vissiin ollut nyt pari päivää suht. ok. minä sitten, hyvä että sain eilen hengitettyä. se se vasta ahdistikin. onneksi tänään on huomattavasti parempi. vielä köhitään kumminkin.

kaikki tällainen pieni on nyt kasaantunut ja saanut minut ihan ahdistuneeksi. on minulle sanottuja asioita, pieniä sellaisia, jotka olen antanut mennä ohi korvien, ja nyt ne ovat tehneet u-käännöksen ja hyökännet kaikki kimppuun yhdellä hujauksella.

tuntuu siltä, että kaikki kaatuu päälle... tai ehkä hieman liioiteltu sanonta.... ja pakko nyt purkaa näin kirjoittamalla, koska suoraan sanottuna ei minua kiinnosta kenellekään henk.kohtaisesti alkaa joka pientä nippelitietoa selvittämään ja niitä sitten analysoimaan. näin on helpompaa. mä saan purettua itseltäni tavallaan asoita pois, loukkaamatta ketään, kertomatta "mitään" kenellekään.

no, mitä muuta voin tehdä asian eteen. (kohta kummastellaan) minä voin leipoa pullaa. se on minun terapiaa. kuulostaa hassulta. nyt siellä sitten pohditaan, että ainako sitä heidiä ahdistaa kun se taas pullaa teki..ei toki. sitä tehdään myös silkasta leipomisen ilosta. siinä se terapia myös piilee. mä tulen siitä iloiseksi ja sitä iloa mä nyt kaipaan tähän hetkeen.

Nyt ollan koko poppoo kipeenä. Kuumetta ja yskää. Jeminalla se alkoi torstaina ,sitten Julia ja Joonas perjantaina, Joni myös ja minä tulin kipeäksi lauantaina. Nyt ryitään kaikki keuhkojamme pihalle. Tänään vaikuttaa jo paremmalta.

Viime yönä hikoilutti niin paljon, että peitto ja lakana oli ihan kosteana. Inhaa. No, toivotaan, että tää lähtee tästä nyt parempaan suuntaan, kun juhlitaan noita Julian synttäreitä lauantaina.

Kotityöt on ollu seisakkella. pakko ryhtyä toimen, vaikka onkin vielä puolivetämätön olo. Ja minuutin välein on pakko rykiä. AArghh!

Lasten huone on järkyttävässä kunnossa. Suuntaan siis ekana sinne!

juu kommeluksia oli lisääkin eilen...

puhuttiin jonin kanssa, että mennään raveihin. minä järkkäsin muksut hoitoon ja odottelin jonia. no, tuo soitti sitten hiukan ennen ravien alkua, että myöhästyy. minä menin jo edeltä jokimaalle. loppu tulos oli, että joni tuli 2 tuntia myöhässä. oli kauhean kivaa siellä nököttää yksinään. ei sattunut ketään tuttuja paikalle. hmph!

yhtä villeä pyysin myös mukaan, mutta eipä sekään sitten saapunut paikalle...mä oon ihan varmasti näyttäny siltä, että oon ollu ihan hukassa. menihän se aika siinä pelatessa...

sitten illalla sattui jälleen kommellusta kodinkoneeseen liittyen. aiemmin päivällä siivosin tuota meidän autoa tallissa. ja kun illalla tulin kotiin ja ajoin auton talliin, niin nostin tuon meidän imurin sieltä ulos, että muistan sisälle kuskata...

no enhän mä sitä tietenkään muistanut. imuri vietti siis yönsä taivasalla. joni sen sieltä aamulla kiikutti sisälle lehdenhakureissulla. tokaisi vaan, että oliskohan mulla unohtunut jotain... Mullako, ei tietenkään....

hiukan oli luminen kone, vielä en ole kokeillut toimiiko...Antaa kuivua kunnolla, ennenkuin pistetään virtaa koneeseen...

Vitsi mikä päivä eilen olikaan  =)

näin meillä  aamusta;

nortonin virusohjelma päättyi, joten minä sitä sitten aloin uusimaan. no kaikkihan meni oikein hienosti siihen asti, kunnes tuli tämä kohta, että kone on käynnistettävä uudelleen. ensimmäinen hermoromahdus tulee tässä...

ei kone käynnistynytkään enään...sanoi vaan että piip ja simahti...voihan hitto, tässäkö tää nyt sitten oli. ei kun minä sitkeesti vaan konetta käyntii, pääsin vikasietotilaan...taas sammui...hitto! tässä vaiheessa olin jo ihan itsekin piip!

sinnikkäästi jatkoin vaan ja lopulta kone ryhtyi jälleen yhteistyöhön kanssani. JIPII!!

no, ei muuta ku nortonin viimeistely ja taas nettiin..

10 minuuttia myöhemmin (en ollut siinä vaiheessa koneen äärellä) kuuluu pamahdus. likat kiskas vahingossa koneen lattialle. takalevy pikkasen irvisti ja mokkula taittui melkein 90 asteen mutkalle...HITTO!

huutojen kera "pelastamaan" konetta. mokkulan sain jotakuinkin suoristettua..sekin irvisteli minulle. painoin vaan takaisin kasaan ja koneeseen kiinni...toimiiko??? no ei. ei tunnistanut sim-korttia. mokkula irti ja tarkistus. MISSÄ SIM-KORTTI? minä sitä sitten etsimään kisojen ja koirien kanssa pitkin lattioita. johan on kumma....ei löydy. ei muuta kuin tarkastelemaan mokkulaa tarkemmin. no siinä iskussa se oli sen verran auennut, että oli nielaissut kortin itseensä.

ei muuta kuin mokkula väkisin auki ja kortti pois. NAPS! mokkula takaisin kasaan ja sim-kortti oikeaan paikaan..

totuuden hetki....JEE!! homma toimii...tästä selvittiin siis säikähdyksellä.

Mitähän tänään vielä tapahtuu????